Ikääntyneiden yksinäisyys ja auttamisen monet kasvot

Ikääntyneiden yksinäisyys on yleistä. Vanhustyön keskusliiton toteuttaman kyselytutkimuksen mukaan 39 % 75 vuotta täyttäneistä suomalaisista kärsii yksinäisyydestä vähintään toisinaan. 5 % ikääntyneistä kärsii yksinäisyydestä koko ajan. Huolestuttavinta tutkimuksen valossa on kuitenkin se, että palvelukodissa vanhukset voivat ajatella yksinäisyyden kuuluvan tiettyyn ikään. Sitä pidetään vanhuuden aiheuttamana sairauden kaltaisena asiana. Koska yksinäisyyteen ei ole yhtä yksiselitteistä ”parannuskeinoa” tai lääkärin määräämää reseptilääkettä, jolla yksinäisyydestä pääsisi eroon, vanhukset voivat kokea, että omaan osaan on tyydyttävä. (Kehälinna & Matilainen, 2012)

Naisten ja miesten yksinäisyydessä on merkittäviä eroja. Naisten on tutkittu olevan miehiä yksinäisempiä. Arjessa kuitenkin tilanne näyttäytyy päinvastaisena: monet naiset osallistuvat yhteisiin rientoihin ja toimintaan, kun taas miehet jättäytyvät fyysisesti toiminnan ulkopuolelle. Ristiriitaa voi selittää sukupuolten eroilla: miehet ovat haluttomampia myöntämään yksinäisyyttään. Toisaalta naisten on hyväksyttävämpää puhua yksinäisyydestä sekä tunne-elämän vaikeuksista kuin miesten. Naiset kokevatkin usein olevansa emotionaalisesti yksinäisempiä, miehet taas sosiaalisesti yksinäisempiä. (Kehälinna & Matilainen, 2012)

Elämää käsillä-peruskurssilla on käsitelty yksinäisyyden teemaa ja aihe on puhuttanut ja koskettanut osallistujia kovasti. Kurssilaiset ovat jakaneet omia kokemuksiaan ja vertaistuen merkitys on ollut tärkeä. Lähes jokaisella kurssilaisella on ollut jokin omakohtainen kokemus yksinäisyydestä. Se on voinut kummuta omasta elämäntilanteesta tai lähimmäisen kokemasta yksinäisyydestä. Erilaiset elämän kriisit ovat nivelkohtia josta yksinäisyyden tunne kumpuaa. Kurssilaisten ryhmässä jakamat tarinat puolison kuolemasta tai erosta ovat tuoneet esiin ihmiselämän monet kasvot iloineen, toiveineen, suruineen, pettymyksineen ja pelkoineen. Lähimmäisten suoma tuki surevaa tai yksinäisyydestä kärsivää kohtaan ei aina kohdistu tasapuolisesti. Puolisonsa menettänyttä leskeä lähestytään surunvalitteluin, mutta naapurissa oleva puolisonsa erosta johtuen menettänyt saattaa jäädä täysin vaille tukea. Ei ymmärretä, että hänen surunsa, yksinäisyytensä ja tuen tarve voi olla aivan yhtä suuri. Leskeksi jäänyt tai eronnut voidaan myös jättää pahimmillaan yhteisten rientojen ulkopuolelle, jos yhteinen tekeminen on aikaisemmin perustunut pariskuntina osallistumiseen. Tämän takana voi olla ajatus siitä, ettei puolisonsa menettänyt halua lähteä yksin mukaan tai että hän kokee mielipahaa ollessaan yksin pariskuntien joukossa. Inhimilliset tunteet ja pelot myös lähimmäisten puolelta on ymmärrettäviä, mutta joskus on hyvä pysähtyä miettimään, kuinka itse haluaisi lähimmäisten toimivan vastaavassa tilanteessa. Harva haluaisi jäädä porukan ulkopuolelle tai syrjimäksi vaikeassa elämäntilanteessa. 

Joskus yksinäisyys voi olla kuitenkin niin pitkään jatkunut olotila, että siitä ulospääsy tuntuu vaikealta. Silloin soitto kriisipuhelimeen voi auttaa eteenpäin, jos ei asiasta voi puhua kenenkään lähimmäisen kanssa. Tällaisessa tilanteessa auttajan voi olla myös vaikea lähestyä yksinäistä ihmistä, vaikka olisikin havainnut avuntarpeen. Pienillä teoilla ja lähestymisellä voi kuitenkin alkaa rakentaa luottamusta joka parhaimmillaan voi syventyä jopa ystävyydeksi, kuten eräs kurssilaisemme kertoi. Hän itse oli ollut syvästi yksinäinen eikä päästänyt ihmisiä enää lähelleen. Muutoksen aiheutti vapaaehtoinen, joka sitkeydellään sai luottamuksen puolelleen ja houkuteltua kurssilaisemme kodin ulkopuolelle takaisin elämään.

Vapaaehtoistoiminnan näkökulmasta on paljon keinoja, joilla voitaisiin pureutua yksinäisyyden haasteeseen. Tilastojen valossa ikääntyneiden yksinäisyys näyttäytyy niin suurena ongelmana, että sen lievittäminen tuntuu täysin mahdottomalta. Sosiaalialan resurssit ovat myös niin rajalliset, ettei aikaa aidolle kohtaamiselle aina vaan yksinkertaisesti löydy. Vapaaehtoisilla on kuitenkin kaikki eväät yksinäisyyden lievittämiseen. Vapaaehtoisen ja yksinäisen autettavan kohtaamisessa vertaistuki on avainasemassa. Samankaltaiset kokemukset auttavat avaamaan elämän solmuja ja lieventämään yksinäisyyden tunnetta. Vertaisuus antaa mahdollisuuden aidolle, tasa-arvoiselle kohtaamiselle. Yhteisten mielenkiinnonkohteiden ja jutunjuurten löytäminen on myös helpompaa vertaisten kesken. Yksinäisyyttä voi lievittää myös perheenjäsenten ja lähimmäisten kesken. Se on yhtä tärkeää kuin vapaaehtoisena toimiminenkin. 

Elämää käsillä-peruskurssilaiset ja aluekoulutuksiin osallistuneet ovatkin miettineet kuinka yksinkertaisilla teoilla voi jonkun yksinäisen elämää piristää. Keinoja on yhtä monta kuin on auttajia ja autettaviakin, mutta niistä näkyy, ettei yksinäisyyden lieventämiseen tarvita uskomattomia sirkustemppuja eikä suuria seteleitä. Normaali kanssakäyminen ja kohtaaminen riittää. Tässä erään Elämää käsillä-ryhmän lupauksia yksinäisyyden lieventämiseksi ja samalla vinkkilistaksi muille:

  • ”Käyn tervehtimässä aina kun voin”
  • ”Pyydän yksinäisen ihmisen ulos ja käymme kylillä ja kahvittelemassa. Toriaamut ja tapaamiset vanhojen tuttujen kanssa myös tapahtuu”
  • ”Tiistait on varattu Eiralle. Kahvitus, ulkoilu sään salliessa, pyykit, kukat jne.”
  • ”Syksyllä kunnan fysioterapeutti saa etsiä uuden vanhuksen jonka luona käyn”
  • ”Ilahduttaa vaikka päiväkahvilla tai viemällä lämpimäisiä. Pyörätuolilla käyttää vaikka torilla lämpimänä kesäpäivänä”
  • ”Vien vanhuksen hoitokodista ulos”
  • ”Ulkoiluttaa”
  • ”Laulamassa Vanhainkodissa. Lämpimäisten vienti vanhoille ihmisille. Askartelua EL-yhdistyksen haluaville”
  • ”Käyn laulamassa virsiä yhdessä 98v. mummon luona”
  • ”Vohvelinpaistolla palvelutalolla”
  • ”Laitosvierailu”
  • ”Käydä naapurin leskirouvan luona kyläilemässä / kutsua kylään”
  • ”Leivon lämpimäiset ja menen toivottamaan hyvää adventtiaikaa”
  • ”Käyn vähän useammin katsomassa sairasta tuttavaani”
  • ”Lukemalla”
  • ”Yhden päivän varaan ystävälle, käyn hänen luonaan ja seurustellaan, ulkoillaan, käydään kaupassa hänen kanssaan”
  • ”Hakea kyläilemään ja paistaa lettuja hänelle sekä tietenkin keittää kahvit ja rupatella”
  • ”Käydä jonkun yksinäisen luona juttelemassa ja tärkein kuunteleminen”
  • ”Seurakuntani palvelevan puhelimen päivystys”
  • ”Soitan puhelimella joka viikko. Lähetän kortin. Käyn katsomassa”
  • ”Soitan puheluja yksinäiselle”
  • ”Ne vanhat työkaverit. Soita, soita, soita. Vaikka et ehkä tiedä onko hän (jolle soitat) edes olemassa!”
  • ”Vedän vanhuksille askartelupiiriä”
  • ”Hankin uuden jäsenen neulekahvilaan”
  • ”Viedä jumpparyhmä torikahville (kesällä) ja jouluna joulupuurolle”
  • ”Tuolijumpalle mukaan naapurini”
  • ”Järjestää kuljetus maalle hänen omaan entiseen kotiin jossa asun itse nyt”

Mikä on sinun lupauksesi yksinäisyyden lievittämiseen?

 

 

Teksti:

Johanna Kivelä

Lähde: 

Vanhustyön keskusliitto ja Kehälinna & Matilainen (2012) Vanhusten yksinäisyys 

palvelutalossa: Kokemuksia yksinäisyydestä ja yhteisöllisyyden tukemisesta (Diak AMK)