Kirkkotekstiilien symboliikka Kallion kirkossa

Eläkeliiton Helsingin piirin hengellinen kulttuurikerho käsittelee uskontoa kulttuurin näkökulmasta. Elämää käsillä luennoi kerholle kirkkotekstiilien symboliikasta 13.1.2015 Kallion kirkossa. Blogiteksti käsittää tällä kertaa luennon lyhennelmän.

Kirkkotekstiilit

Kirkkotekstiilit eli paramentit ovat symboleita monella eri tasolla: niiden nimitykset, värit ja kuviot kertovat tarinoita, syventävät ja antavat lisämerkityksiä uskonnolliselle kokemukselle. Kirkkotekstiilit suunnitellaan kirkon arkkitehtuuria, nimeä ja paikkaa kunnioittaen.

Kirkkotekstiileitä ovat jumalanpalveluspukuun eli ornaattiin liittyvät tekstiilit sekä kirkon liturgisia keskipisteitä korostavat tekstiilit. Ornaatteja ovat alba, messukasukka, stoola ja kuorikaapu. Liturgisia tekstiileitä ovat kalkkiliina, alttarivaate ja kirjaliina. 

Alba on jumalanpalveluksen perusvaate. Sen käyttö on sallittu kaikille kirkon jäsenille. Messukasukkaa käyttää jumalanpalvelusta johtava pappi. Vaate symboloi Jumalan kaiken peittämää armoa. Papin kaulassa riippuva stoola on puolestaan Jeesuksen ristin taakka. Kuorikaapu on piispan asu, jota voidaan käyttää kirkollisissa juhlissa. 

Kalkkiliina eli velum peittää ehtoollista. Alttariliina koristaa nimensä mukaisesti alttaria. Kummankin kuvioaiheet nousevat käyttötarkoituksesta. Kirjaliina peittää saarnatuolin kirjalaudan ja riippuu sen ylitse. Sen aiheina ovat yleensä evankelistojen ja raamatun tunnukset.

Liturgisia värejä on neljä: valkoinen, vihreä, punainen, violetti ja musta. Lisäksi joihinkin kirkkoihin, on tilattu siniset tekstiilit. Kullakin värisarjalla on oma käyttöaikansa ja symboliikkansa.

Kallion kirkkoon hankittiin vuonna 2009 sininen, punainen, violetti, vihreä ja valkoinen messukasukka, kirjaliina, kalkkiliina sekä papin ja diakonin stoola. Mustasta sarjasta tilattiin kirjaliina ja stoola. Tekstiilit suunnitteli Raija Rastas ja ne toteutti Suomen käsityön ystävät. Kirkkotekstiilien suunnittelu vaatii aivan erityistä ammattitaitoa. Kallion kirkolla olivat omat toivomuksensa – toisaalta taiteilija haluaa aina tuoda esille oman visuaalisen näkemyksensä. Rastas tutki alueen historiaa ja arkkitehtuuria kristillisen symboliikan ohella. Hän suunnitteli kokonaisuuden, joka rakentui kiven ja veden monimerkityksellisyydelle sekä sijainnille Helsingin pisimmän kadun päässä. Suunnittelussa on huomioitu kirkon jugend-tyyli.

Värien ja kuvioiden symboliikka Kallion kirkossa

Valkoinen kirkkotekstiilisarja kuvastaa iloa, kiitosta ja puhtautta. Tekstiileitä käytetään kirkkovuoden Kristus-juhlina, pääsiäisenä, kolminaisuuden päivänä, juhannuksena, mikkelinpäivänä ja 1.loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina.

Kaikkien värien messukasukoiden takaosat ovat teemaltaan yhteneväisiä: niissä on kuvattu pitkä tie, vettä ja kiveä. Symboliikka perustuu sijainnille, mutta samalla myös raamatun tekstille: ”Minä olen tie, totuus ja elämämä” (Joh. 14:6)  Valkoisen messukasukan takaosassa ja kirjaliinassa on lisäksi pieniä kalliorikon kukkia. Ne kasvavat pienimmissäkin kallion halkeamissa ja pystyvät jopa halkaisemaan kiven. Ei olekaan ihme, että kasvi on Kristuksen ylösnousemuksen vertauskuva.

Valkoisen messukasukan etuosaan on kirjottu lehteen puhkeava elämänpuu. Se ilmaisee ylösnousemusta ja ikuista elämää. ”Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämänpuu. Puu antaa vuodessa kahdettatoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden.” (Ilm. 22:2, 14). Kasukan reunaan on kirjottu pienenpieniä ruusunnuppuja. Ne ilmaisevat Jumalan täydellisyyttä

Stolan symboleina ovat helmiportin 12 helmeä. Ne kertovat taivaasta, uudesta Jerusalemista, jota ympäröi jaspiskivimuuri, jossa on 12 helmiporttia

Kalkkiliinaan on kirjottu ruusu, Jumalan rakkauden ja läsnäolon vertauskuva.

Punainen on tulen ja veren, Pyhän hengen, uskon ja Kristuksesta todistamisen väri. Sitä käytetään helluntaina, marttyyrien muistopäivinä, pyhäinpäivinä ja uskonpuhdistuksen juhlapäivinä. Punainen väri sopii kasteeseen uskon tunnustamisen symboliikan vuoksi ja vihkimiseen rakkaus-metaforan kautta.

Punainen sarja rakentuu Kallion kirkossa kivi-teemalle. Kallio ja kivi symboloivat pysyvyyttä ja uskon lujuutta. ”Sinä olet kallio… olet vuori ja turvapaikka.” (2. Sam. 22:3) Messukasukan etuosaan on kiinnitetty koru, kulmakivi, symboloimaan kalliopinnan kirkkainta kiveä Kristusta. Kirkko on itsessään rakennettu peruskallion päälle. Pikkukivet messukasukan reunoissa ovat seurakuntalaisia. 

Violetti on katumuksen, parannuksen ja odotuksen väri. Se kuuluu paastonaikoihin ja katumuspäiviin. Väriä käytetään 1. rukouspäivänä ja katumusjumalanpalveluksessa. Messukasukassa kuvataan murtunut ruoko ja lakastunut kukka. Kuviot kuvastavat Jeesuksen pilkkaa ja kärsimystä. Reunoissa kiertävät ohdakkeen kukat, ne viittaavat taas Jeesuksen kärsimykseen. Messukasukan kuvioteemat toistuvat muissa tekstiileissä. 

Musta on syvän murheen ja katoavaisuuden väri. Se kuuluu vain pitkäperjantaihin. Mustaa voidaan käyttää myös hautauksen yhteydessä. Kallion kirkon mustassa stoolassa on 5 veripisaraa, Kristuksen ristillä syntyneen 5:n haavan mukaisesti.

Sininen on Marian väri. Se ei ole ”Virallinen” liturginen väri. Toisinaan sinistä käytetään korvaamaan violettia sarjaa. Sinistä käytetään myös pienen paaston aikaan ennen joulua sekä kirkon itsensä määrittelemissä tilanteissa.

Kallion kirkon sinisen sarjan kuviomaailma liittyy täysin Mariaan. Messukasukan etuosan kastepisarat symboloivat Neitsyt Mariaa ja Pyhän hengen jakamia armolahjoja. Rintakoru, ruusu symboloi Mariaa ja Kristuksen rakkautta. Reunassa olevat ruusunnuput ilmaisevat Jumalan täydellisyyttä.

Stolan ja kirjaliinan 3-lehtinen lilja symboloi niin ikään Neitsyt Mariaa.

Vihreä on elämän, kasvun ja arkisen kilvoituksen väri. Sitä käytetään arkipyhinä. Messukasukan laakeripuun lehdet ja sivuilla laakeripuun marjat kertovat kasvusta, toivosta ja iankaikkisesta elämästä. Kirjaliinassa ylös nouseva lintu symboloi Jumalan huolenpitoa " Katsokaa taivaan lintuja: ne eivät leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti taivaallinen isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin taivaan linnut. Kuka teistä voisi murehtimalla listä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?” (Matt. 6:26-27)

Kallion kirkon tekstiileistä voisi kertoa vaikka kuinka paljon. Toivottavasti kertomani on kuitenkin antanut häivähdyksen kirkkotekstiilien moniulotteisuudesta ja kenties innostaa tutustumaan aiheeseen tarkemmin.

 

Lähteet:

·     Kirkkotekstiilit Punomon internetsivuilla, Elämää käsillähttp://teeitse.punomo.fi/cat/kulttuuri/kirkkotekstiilit/yleista.html

·     Priha, Päikki: Kirkollinen tekstiilitaide. Tekstiilien käyttö ja suunnittelu. Taideteollisen korkeakoulun koulutuskeskus, Helsinki 1983.

·     Raija Rastas, tekstiilisuunnittelija, haastattelu, Rastaan www-sivut: Elämää käsillähttp://www.raijarastas.fi/

·     Sarantola, Tauno; Lempiäinen, Pentti; Priha, Päikki ja Fröberg, Mirja: Kirkkotekstiilit. Kirjaneliö, Pieksämäki 1988.