Lystikki Peräseinäjoelta

Blogitekstin kirjoitti Eläkeliiton Peräseinäjoen yhdistyksen sihteeri, Maila Rajala.

Oli kevät 2014, kun ensikerran kuulimme "lehemä-projektista. Aiheesta keskusteltiin hallituksen kesken ja silloinen puheenjohtaja Rauni Louko innosti meitä, että tottahan me mukaan lähdetään. Pojat, nuo hallituksen miespuoliset jäsenet, keksivät, että jonkun maatilan pihalla on oikean lehmän kokoinen maskotti. Kysytään sitä lainaksi.No milläs se päällystetään? Minä se kai sanoin, että peitetään koko lehmä liukuesteverkolla ja sidotaan siihen matonkuteista leikattuja pätkiä ryijyn tapaan. Rauni heti jatkoi, että 'Joo, mulla on paljon joutavia kuteita, ne saa käyttöön'. Asiasta ei sen jälkeen paljon puhuttu, mutta minulla se oli mielessä.

Kerran eräässä kaupassa ollessani asia putkahti esiin ja tiedustelin kyseistä verkkoa.Totesin sen aivan liian pienireikäiseksi meidän tarpeeseen. Kotiin tultuani löysin varastostani 7-veljestä-lankakerän ja aloin siitä virkata verkkoa lehmän peitoksi. Lankaa tarvittiin vielä seitsemän kerää lisää, ennenkuin koko alue oli peitossa.Tässä vaiheessa lehmä oli jo kysytty lainaan, joten ei muuta kuin homma eteenpäin.

Aluksi tein arvion lehmän ympärysmitasta ja virkkasin n.puolen metrin kappaleen. En halunnut tehdä turhaa työtä, joten hyppäsin autoon ja ajoin lehmän luo, joka oli silloin vielä tukevasti kotipihallaan. Liian suureksi olin arvioinut ympäryksen. Suunnitelma muuttui siten, että käänsin kappaleen selän suuntaiseksi. Talon emännän kanssa sitä soviteltiin ja otettiin vähän mittoja, että olisi helpompi saada sopiva.

Talven mittaan sitten virkkailin verkkoa, kunnes tuli aika löytää paikka,jossa lehmää voisi "tuunailla". Hyvä paikka löytyi Kulttuuritalo Pokilta, Siirtolaisuus-instituutin tiloista, jonka Tellervo Lahti meille auliisti lupasi.Eräässä kokouksessa Piiraisen Martti kysyä tokaisi' Minne sen lehmän voi tuoda,se on nyt mulla kotona ja pyörät alla'?

Hyvä Martti! Sovittiin aika, koska hän tuo sen ja menin kaveriksi siirtämään lehmää peräkärrystä sisätiloihin. Nyt minunkin piti siirtyä lehmän ääreen jatkamaan virkkaamista, että osaan levittää ja kaventaa oikeissa kohdissa. Meni siinä tunti, jos toinenkin yksinään istuessa.Nyt rupesivat jo hallituksen naiset kyselemään,josko saisi jo tulla lehmää peittämään, johon minä vastasin ettei vielä, kesken on.Koko ajan ahertaessan olin huolissani, josko suunnitelma toimisi, kuten olin ajatellut.

Pääsiäisen jälkeen Rauni toi niitä lupaamiaan matonkuteita ja nehän olivatkin oivia tarkoitukseen. Tasalaatuista "ostokudetta". Minä edelleen vain virkkasin,kunnes Kantolan Anelma tarjoutui auttamaan. Hän ensimmäiset nukat solmi lehmän kylkeen. Olin riemuissani, kun totesimme miten hienosti ne istuivat siihen ja huoleni oli pois pyyhkäisty. En ollut tehnyt turhaa työtä. Viljanmaan Terttukin tuli apuun ja lehmä rupesi saamaan väriä ylleen. Terttu sitten soittelikin muita apulaisia ja Pearcen Arja, Lammisen Maire ja Korpiahon Virva olivat myöskin solmimassa. Virva toi lisää kuteita omasta varastostaan ja hienosti lehmä rupesi valmistumaan.Minä edelleen virkkailin.

Turpa, korvat, sarvet ja häntä peittyivät ja utareetkin piti saada piiloon. Vanha alushameeni sai toimia tehtävässä muunnettuna utareiksi. Lisäksi 2 uimapukua, 3:t pitkät kalsarit, 1 lämpökerrastopaita ja kokonainen oloasu saivat uuden tehtävän lehmän kupeilla. Silmät muodostuivat jäätelötuutin suojuksista ( piti syödä 2 jättituuttia, että sai silmät). Jalat peittyivät nailoneihin ja miesten housunlahkeisiin. Silmäripset muodostuivat rautalangasta.Nyt tulikin kaikki peitetyksi eikä yhtään tiedä, minkä värinen "Lystikiksi" kastettu lehmä oli ennen muodonmuutostaan.

Kun saimme kuulla, miten pitkän matkan lehmät kulkevat Paraatissa, iski epäilys, että alkuperäiset pyörät eivät ehkä kestä matkaa rikkoutumatta.Niinpä Piiraisen Martti ja Viljanmaan Paavo vaihtoivat suit' sait' sukkelaan upeat kumipyörät lehmän alle, joten sekin huoli poistui.