Tunnelmia ja kokemuksia Elämää käsillä – peruskurssilta

Elämää käsillä-peruskurssit ovat koonneet Lehmirannan lomakeskukseen jo kaksi kertaa innokkaita kädentaitajia ja vapaaehtoistoiminnan tekijöitä. Peruskurssien sisällöt ovat olleet hyvin moninaiset sisältäen villan pehmeää kosketusta pehmeiden materiaalien pajassa ja toisaalta kovien materiaalien pajassa on taas väännetty kirjaimellisesti rautalankaa ja metalliverkkoa. Kokemuksia uuden oppimisesta on jaettu muiden ryhmäläisten kanssa niin yhteisillä luennoilla kuin aamupalapöydässäkin. Yhteinen tekeminen ja yhteiset kokemukset ovat kuin itsestään hitsanneet ennestään vieraita kurssilaisia lähemmäs toisiaan, jopa ihan ystäviksi asti.

Käsillä tekemisen lisäksi peruskurssilla on kuultu loistavia luentoja. Stella Polariksen Micke Rejström luennoi peruskurssillamme luovuudesta, toiseen luottamisesta, heittäytymisestä ja vuorovaikutuksesta.  Kouluttajan roolissa on ollut ihanaa seurata kuinka kurssilaisten alkuhaparointi ja epävarmuus muuttuu ryhmän kanssa toimiessa ja toisiin tutustuessa luottavaisemmaksi itseä ja muita kohtaan. Aivan kuten Micken improvisaatioharjoituksia sisältävässä luennossa kuulimme, kun toiseen luottaa ja toiselle osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen, voi itsekin olla ryhmässä oma itsensä ja heittäytyä – olla luova! Tämä olikin koko peruskurssin työpajojen kantava voima.

Luovuus näkyi kovien materiaalien työpajassa ryhmätyössä ilahduttavan paljon. Kurssilaiset uskalsivat kokeilla uusia asioita ja hypähtivät rohkeasti omalta mukavuusalueeltaan kokeilemaan uusia materiaaleja ja tekniikoita. Ideoita pulppusi. Ohut metalliverkko sai toiset innostumaan ja houkutteli muotoilemaan ryhmätyönä rakennettavaan valoveistokseen eksoottisia kukkia. Joku toinen taas oli haaveillut spray-maalaamisesta ja pääsikin nyt toteuttamaan haaveensa kirkkaan sprayn värjätessä verkkoa. Kolmas veisteli kaarnaveneitä metsän siimeksessä. Jokainen keksi jotain, josta toinen innostui lisää ja yhteinen teos rakentui kerroksellisesti. Ryhmähenki tiivistyi työn edetessä, ja vaikka välillä näkemyseroja olikin, löysi ryhmä lopulta aina yhteisen tien jota edetä. Ryhmähenki kannatteli myös silloin kun oma osaaminen tai voimat eivät riittäneet jonkun asian tekemiseen; aina löytyi auttava käsi joka kiiruhti apuun. Työskentelyn lomassa jaettiin myös muita elämän iloja ja suruja muiden ryhmäläisten kanssa. Valoveistoksen lisäksi kovien materiaalien työpajassa valmistettiin paperilaminoituja valaisimia sekä rautalankapunottuja tuikkukuppeja tai kulhoja. 

Monet kurssilaisista tekivät vapaaehtoistoimintaa omalla paikkakunnallaan. Peruskurssi oli monille myös paikka, josta haettiin ideoita ja innostusta omiin kädentaitoryhmiin tai laitosvierailuita varten. Osa taas harkitsi vasta vapaaehtoistoiminnan aloittamista. Monipuoliset luennot antoivat heille hyvää perustietoa. Taidelähtöistä toimintaa laitosympäristössä valotti työpajan muodossa kuvataiteilija Ulla-Maija Alanen ja esitteli yhden tavan toteuttaa ikääntyneiden taidetyöpaja laitoksessa. Hänen moniaistisuuttaankin ruokkivassa tehtävässä rakennettiin elämän puu käyttäen materiaalina väripapereita, papuja, siemeniä ja mausteita. Myös Salon Muistiyhdistyksestä Marika Lindholmin tiivis tietopaketti kokosi hyvin yhteen tärkeimmät asiat yleisimmistä muistisairauksista ja antoi tärkeitä eväitä muistisairaan ihmisen kohtaamiseen.

Vaikka peruskurssi kestikin vain vajaan viikon, jäi siitä varmastikin mukavia muistoja ja kokemuksia monelle osallistujalle. Jos edes pienen ripauksen siitä ilosta ja innostuksesta, jota kurssillamme näimme, voisi siirtää eteenpäin vapaaehtoistoiminnan kautta, saisi ilahdutettua monen ikäihmisen arkea. Samalla lailla, kuten peruskurssilaiset toimivat ryhmätyötä tehdessään, tulisi toimia myös vapaaehtoistoiminnassa: toista kuunnellen, toista auttaen ja etenkin toista kunnioittaen. Jakaen omia kokemuksiaan ja luoden toisen ihmisen kanssa yhteisiä kokemuksia esimerkiksi käsillä tekemisen kautta voidaan konkreettisesti parantaa vanhuksen elämänlaatua. Mikä olisikaan odotetumpi joululahja yksinäiselle ihmiselle kun toisen ihmisen antama aika ja pyyteetön seura?