Vuorovaikutus vapaaehtoistoiminnassa

Kun ihmiset tapaavat ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään, he viestivät toisilleen sanoilla ja sanattomasti. Kun tapaaminen sujuu hyvin, tilanne on kaikkien mielestä miellyttävä ja ihmiset uskaltavat olla aidosti läsnä. Tapaamisen sujuvuuteen vaikuttavat ihmisten itsensä lisäksi monet muutkin asiat, kuten ympäristö, osapuolten vireystila, henkilökemiat ja tunteet. Vapaaehtoinen voi edistää vuorovaikutuksen sujuvuutta monin eri tavoin.

Keskitytään kuuntelemaan

Läsnäolo, kuuntelu, läheisyys ja käytettävissä oleminen ovat tärkeitä asioita. Kuunnellessa keskitytään toiseen ihmiseen. Eleet kertovat kuuntelusta: hymy, nyökkäys, avoin asento, rauhalliset liikkeet ja kiireetön olemus. Autettava jaksaa paremmin, kun saa välillä kertoa asioistaan luotettavalle ihmiselle. Kärsivällisyyttä tarvitaan esimerkiksi silloin, kun autettavan puheet toistuvat kerta toisensa jälkeen samanlaisina.

Keskustelu on tärkeää

Keskustelu on kaivattu tuki kuuntelun lisäksi. Jutustelu tavallisista asioista riittää, aina ei tarvitse käsitellä syvällisiä ongelmia. Vapaaehtoisella tulee olla riittävästi voimaa ja oma elämä tasapainossa, jotta hän jaksaa tukea toista eikä kuormita autettavaa omilla murheillaan.

Tilaa tunteille

Vapaaehtoisen on hyvä muistaa, että kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään. Autettavan tapaamisissa keskitytään siihen, mitä toinen sanoo, ajattelee ja tuntee. Vapaaehtoistoiminnassa pidetään kiinni lupauksista ja sopimuksista. Aluksi on hyvä sopia selkeästi yhteiset pelisäännöt. Mikäli sovittu tapaaminen joudutaan perumaan, siitä ilmoitetaan hyvissä ajoin. Pääsääntönä on, että luvataan ensin vähemmän ja tehdään ehkä enemmän.

Väriä arkeen

Vaihtelun tuominen arkeen on tärkeämpää kuin yleensä tullaan ajatelleeksi. Esimerkiksi omaishoitoperheen arki voi pyöriä päivästä toiseen samanlaisena, jolloin vapaaehtoisen tuoma pienikin virkistyshetki ilahduttaa.

Yhdessä sovittuja puheluja

Vapaaehtoistoiminnan tarkoitus ei ole rasittaa tekijäänsä. Vapaaehtoisen ei kannata luvata, että hänelle saa soittaa milloin tahansa. Ajankohdan pitää sopia kaikille.

Rohkaisuja ja yhdessä tekemistä

Vapaaehtoisen tehtävä on toimia tukena ja kanssakulkijana. Hän ei anna valmiita neuvoja vaan rohkaisee autettavaa omiin ratkaisuihin. Vapaaehtoistoiminnassa on hyvä unohtaa liika auttamishalu ja tehdä asioita yhdessä autettavan kanssa, ei hänen puolestaan. Ihmisen omiin voimiin kannattaa luottaa.

Kiireetöntä aikaa

Ajan antaminen on tärkeintä, kova kiire voi pilatatapaamisen. Yhteistä aikaa vietetään samassa rytmissä autettavan kanssa.

Erilaisuus rikastuttaa                     

Ihmisten erilaisuus on rikkautta. Vapaaehtoinen hyväksyy erilaiset arvot ja mielipiteet. Kaikista ihmisistä kannattaa etsiä jotain hyvää. Henkilökemiat eivät aina kohtaa, ja silloin autettavaa tai auttajaa voi vaihtaa. Avoimin mielin mukaan lähteminen auttaa.

Vapaaehtoinen arvostaa jokaisesta ihmisestä löytyviä hyviä puolia ja kunnioittaa toisen valintoja, vaikka itse olisi valinnut toisin. Hänellä ei - kuten ei myöskään autettavalla - ole oikeutta komennella toista tai asettua toisen yläpuolelle.

Ole oma itsesi!

Muista, että sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Ellet tiedä tai osaa sanoa mitään, voit sanoa sen. Esimerkiksi surun kohdatessa ei ehkä löydä oikeita sanoja. Tällöin pelkkä läsnäolo riittää.

Iloa toiminnasta

Vapaaehtoistoiminta ei ole pakonomaista puurtamista. Sen tarkoitus on tuottaa hyvää mieltä ja iloa kaikille siihen osallistuville sekä avun kohteena oleville.

Lähde Auttamisen iloa- Palvelevan vapaaehtoistoiminnan opasta 2010. Eläkeliito.